Marjo Yli-Kiikan terveiset Pekingistä

Tämän kisamatkan jälkeen en ihmettele enää mitään.

Sattuipa kerran niin, että eräs tulivuori räjähti Islannissa. Mikäs siinä, räjähtäköön, on niin kaukainen asia. Enpä arvannut minkä sopan se saa aikaiseksi koko pallolle. Maailmancupmatkan Pekingiin piti alkaman 15.4. ja lento lähteä klo 18.05. Kaikki sujui hyvin kentälle mennessä. Vasta lentokentän kansainvälisellä alueella turvatarkastuksen jälkeen kuulin, että lentokenttä suljetaan puoliltaöin tulivuoren sylkemän tuhkapilven vuoksi. Meidän lentomme kuitenkin ehtii lähteä ennen kentän sulkemista, joten eipä hätiä mitiä. Tosin lento lähti hiukan myöhässä, kun samainen kone oli se kone, joka uutisten perusteella oli lentänyt tuhkapilven läpi minuutin verran palatessaan Suomeen ja Finnair ei halunnut ottaa riskejä. Olemme tästä tyytyväisiä, kiitos Finnair. Sittemmin uutisista kaikki ovatkin kuulleet, mikä kaaos Euroopassa on vallinnut, kun lentoja on peruttu. Tämä herättää ajatuksen siitä, kuinka riippuvaisia lopulta olemmekaan lentoliikenteestä...

Sattuipa kerran myöskin niin, että maa järähteli luoteis-Kiinassa juuri ennen reissuun lähtöä. Mikäs siinä, näitä sattuu. Luoteis-Kiina on niin kaukana Pekingistä, että vaikutus tuskin tuntuu. No ei tuntunut, mutta tulimme ne tuntemaan. Maanjäristyksessa kuoli tämän hetken arvioiden mukaan noin 2000 kiinalaista, kenties enemmänkin. Kiinan väkilukuun suhteutettuna pieni määrä, mutta ymmärrämme kiinalaisten kansallisuustunnon ja yhteisen surun. Siksipä Kiinan hallitus päätti myöhään eilen illalla, että tämä päivä 21.4. on surupäivä koko maassa. 

Surupäivän aamuna valmistauduimme kaikkien muiden maiden naisten kanssa piekkarin kolmiasentokilpailuun. Aikaisin oli herätty, varusteet laitettu kuntoon, loitsut luettu, yhdellä jalalla hypitty ja mitä nyt kukakin tekee ennen kisaansa. Siinä vaiheessa, kun mikrofoni aukeaa ja odotamme kuulevamme ilmoituksen 10 minuutin valmistautumisajan alkamisesta ennen H-hetkeä, kuuluukin: Kiinan surupäivästä johtuen tänään ei ole kilpailuja. Eli kolmiasentokisa on peruuntunut ja siirretty huomiselle 22.4. Suomen naisten paluupäivälle. Paluupäivälle, jos lennot sattuvat onnistumaan. Kiitos tuhkapilven Euroopan yllä. Kiinan naisampujat olivat tienneet tästä jo aiemmin, eivätkä olleet aamulla edes tulleet radalle.

Saimme jäädä sitten edes treenaamaan pariksi tunniksi radalle. Sekin tosin keskeytettiin kolmeksi minuutiksi, jolloin ammunnan piti tauota, mutta autot tööttäsivät yhtäjaksoisesti kolme minuuttia. Onneksi oli korvatulpat valmiiksi päässä.

Hetken kuluttua tuli tieto, että kilpailu pidettäisiin 22.4. klo 8. Silloin meidän Suomen naisten pitäisi olla jo matkalla lentokentälle. Paino sanalla PITÄISI. Vaihtoehtoja on muutama. 1: Lentomme peruuntuu ja ammumme kisan ja etsimme vaihtoehtoisen paluulennon hamasta tulevaisuudesta. Finnair maksaa lennon. 2: Lento ei peruunnu ja me saamme siitä tiedon toivottavasti ajoissa. Kisa jää ampumatta, mutta ISSF palauttaa osanottomaksumme. 3: Ammumme kisan uhallakin, vaikka lento lähtisi ja maksamme maltaita itse uudesta paluulipusta epämääräisenä päivänä, sillä sitä ei Finnair enää korvaa. Alan kallistua toiveissani vaihtoehdon 2 puolelle, sillä on -kumma kyllä- elämässä muutakin suunniteltuna kuin ampumakisat. Asiaa ei yhtään helpota se, että aseiden kanssa minne tahansa lennolle on joskus vaikeuksia päästä. Saati sitten sellaiselle, jolle meillä ei ollut etukäteisvarausta.

Tällä hetkellä elämme Finnairin ja Finavian tiedotusten varassa. Hätäkös meillä täällä maailmankolkassa olisi olla, mutta pitemmän päälle tämä kökkiminen Kiinassa ei järin kiinnosta. Kiinalainen ruokakin alkaa tulla jo korvista ulos. Onneksi meillä on Helsinki-Vantaalta ostettua Fazerin suklaata...

Tämä reissu on opettanut ainakin sen, kuinka pienella pallolla me täällä elämme. Jos tulivuori purkautuu tai maa järähtelee jossain päin maailmaa tai Kiinan hallitus päättää mitä päättääkin, sillä voi olla yllättäviä seurauksia kaikkien elämään. Ei pidä ajatella, että 'se on siellä jossain kaukana...' Meidän yhteinenhän tämä pallo on.

Paluupäivää odotellessa,

Marjo